Täällä taas, vol. X.

Yhtä varmasti kuin muuttolinnut lentävät kesäksi etelään, palaan aina Madridiin. En tosin ole yhtä säännöllinen kuin linnut; joka tapauksessa päädyn tänne aina jossakin vaiheessa. Tällä kertaa taukoa on kertynyt tavallista paljon pidempi aika (helmikuusta aina tähän lokakuun alkuun), ja syy siihen nuokkuu sylissäni silmät puoliavoinna eikä ihan vielä suostu nukahtamaan.

Vauva on todellakin muuttanut aika paljon sitä Madridissa-olemistani, johon kaikkien näiden vuosien aikana olen tottunut. Joudun ainakin hetkeksi heittämään hyvästit savuisille ja rasvankäryisille baareille, keskustan satavuotiaille metroasemille hankaline portaineen, tunnelmallisille elokuvateattereille ja yömyöhään auki oleville tapaspaikoille. (Tai oikeastaan en joudu jos vain muistan pumpata maitoa varastoon, mutta silti.) Ja samalla silmieni eteen on avautunut uudenlainen kaupunki: ennen niin urbaanit ja kiireiset madridilaiset hymyilevät ja kyselevät vauvasta, auttavat vaunujen kanssa ja kertoilevat omista lapsenlapsistaan. Alan pikku hiljaa hahmottaa uusia reittejä kaupunkiin, tällä kertaa sellaisia joista pääsen läpi vaunuilla. Vauvan läsnäolo myös juurruttaa tänne uudella tavalla: ilman vauvaa olin pelkkä ulkomaalainen, turisti tai korkeintaan Erasmus, mutta vaunujen kanssa olen enemmän paikallinen.

Vauvan kanssa pääsee myös lähemmäs espanjalaista Järjestelmää. En tosin tiedä puhuisinko enää tässä vaiheessa pääsemisestä; pieni Iris parka tai oikeammin hänen isänsä on joutunut ravaamaan läpi jo niin monta virastoa päästäkseen edes osittain julkisen sosiaaliturvan piiriin, että aloimme jossain vaiheessa harkita yksityislääkäreiden käyttämistä. Ei kuitenkaan hätää: nyt vauva on tilapäisesti kirjoilla tämänhetkisessä osoitteessamme, ja sitä kautta hänelle osoitettiin esimerkiksi oma paikallinen lastenlääkäri läheisellä terveysasemalla. Tilapäisyys kuitenkin ilmeisesti loppuu vasta pitkän ajan kuluttua, ainakin niin kauan kunnes hänelle myönnetään Espanjan kansalaisuus. Sitä varten taas avioliittomme tulisi ensin astua voimaan Espanjan maaperällä - ja tätä varten paperit ovat jonottaneet Registro Civilissä jo reilun vuoden. No, Iris ei tästä paljon tunnu välittävän vaan katselee tyytyväisenä toisen kotimaansa kirkkaita värejä.