"Voi, täällä me värjötellään miinus viidessätoista ja siellä varmaan on aurinkoista ja lämmintä", huokailee yksi jos toinen suomalainen, nyt kun olen taas palannut tänne Madridiin. "Joo", minä vastaan kolmessa paidassani (joista kaksi on villapaitoja), villasukissani ja huivissani. Ranteenlämmittimet estävät käsiä jäätymästä. Toisin sanoen täällä on aivan käsittämättömän kylmä, tänä talvena itse asiassa poikkeuksellisen kylmä: viime viikolla oli hurjia lumimyrskyjä, ja lumi narskui kenkien alla aivan kuin lapsuudessa.
Kylmyys Suomessa rajoittuu yleensä ulkotiloihin, ja silloinkin (nyt unohdan onnellisesti kaikki räntäloskakelit) vallitsee rapsakka ja rehellinen kylmyys, jolta pätevä untuvatakki kyllä suojaa. Missä tahansa sisätiloissa on usein ainakin kohtuullisen lämmin, ikkunoista ei vedä ja lattioilla voi kävellä suhteellisen turvallisesti sukkasillaan. Täällä taas kylmyys on läpitunkevaa, viiltävää ja ainaisesti läsnäolevaa. Siltä ei pääse pakoon muuta kuin kauppakeskuksissa, joissa lämmitin taas on niin kovalla, että kaikkien vaatekerrostensa alla sitä alkaa hikoilla -- vilustuakseen sitten taas jäätävällä kotimatkalla.
Kylmyyteen on ainakin kolme syytä: ensinnäkin Madrid sijaitsee korkealla ylängöllä 655 metrin korkeudella merenpinnasta (ja on Euroopan toiseksi korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki kuten Wikipedia meille kertoo!) ja on siksi aina joko kuuma ja kuiva tai vastaavasti jääkylmä ja kuiva. Ja lisäksi purevan tuulinen.
No, maantieteelle Madrid ei voi mitään. Siitä päästäänkin toiseen syyhyn. Kylmistä talvista huolimatta rakennukset ovat täällä aivan uskomattoman huteraa tekoa. Keskuslämmitysjärjestelmiä on vain kalliissa ja uusissa rakennuksissa, suurin osa asunnoista joutuu kärvistelemään ankeilla irtopattereilla. Ikkunat ovat yleensä yksinkertaiset, joskus harvoin kaksinkertaiset. Viiden senttimetrin säteellä meidänkin hifistely-tuplaikkunoistamme on huuruava ilmapatsas. Nurkista voi melkein kuulla tuulen puhaltavan sisään, ja kaiken älyttömyyden huipuksi jääkylmään rappuun vievän ulko-oven alla on ainakin puolen senttimetrin rako, jolle en keksi mitään muuta funktiota kuin paksujen rakkauskirjeiden nimettömän vaihdon.
Kolmas syy on suora seuraus toiselle. Koska kaikki on huonosti eristettyä joka tapauksessa, sisätiloja on joko älytöntä tai kallista lämmittää. Lisäksi irtopatterit ja tuulettimet ovat jokseenkin laiha lohtu: kaikissa villapaidoissani ja jalat jäässä istun parhaillani alle metrin päässä patterista, jonka joudun välillä sammuttamaan, sillä liian lähellä sitä tulee liian kuuma, kauempana sen vaikutus taas haipuu kuin tuhka tuuleen. Lisäksi sähkö on täällä aivan pöyristyttävän kallista: jos pattereita pitää päivittäin päällä, sähkölasku voi hyvin nousta satasen tai kaksi.
Mitä tekevät madridilaiset? Käyvät kotonaan vain nukkumassa (ja kenties tepastelemassa hetken aikaa kengät jalassa) ja pakenevat baareihin lämmittelemään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti