Kuin ihmeen kaupalla tämäkin asia on nyt ratkennut - näköjään kohtalo suosii madridilaiselämääni. Sain nimittäin yllättävän puhelun Suomen Madridin-instituutista; varsinaisen päämajan lisäksi instituutilla sattuu myös olemaan pieni Suomi-infoa jakava toimisto Complutensen yliopistolla, ja siellä on perinteisesti istunut joku suomalainen tutkija tai väitöskirjan tekijä (vastailemassa kysymyksiin ja jakamassa esitteitä kiinnostuneille, joita viimeisen kolmen viikon aikana ei ole saapunut yhtäkään). Nykyinen työpisteeni näyttää siis tältä:
...huomattava parannus siis entiseen! Yliopistolla on muutenkin kotoisan boheemia; pitkästä aikaa näkee taas opiskelijoita, täysinäisiä luentosaleja ja meluisia opiskelijakahviloita... (täällä tosin Unicafé on vain kaukainen muisto; ruoka on aina uppopaistettua mutta toisaalta kahvi maksaa 65 senttiä ja useimmat alkoholijuomat nekin alle euron; aamiaisen saa puolellatoista!) Lisäksi kampus on hauska sirkusmainen alue, jossa kaikki mahdolliset tiedekunnat ja aineet (metallurgia, lakitiede, filologia, kemia, kasvitiede, siltateknologia) ovat iloisesti saman kadun varrella, ja bussista voi tarkkailla eri alaa opiskelevien hämmästyttävän erilaisia habituksia. Kiitos tämän akateemisen atmosfäärin väitöskirjan johdantolukukin valmistui lopulta, tai pikemminkin näyttää ensimmäistä kertaa kokonaiselta tekstiltä, ei pelkältä ranskalaisten viivojen kokoelmalta. Jos joskus käytte Complulla, minut löytää tällaisen kyltin takaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti