Espanja 10-11

Halleluja, blogilla on sentään yksi uskollinen lukija! Sen kunniaksi täytyy päivittää.

Olen viettänyt täällä vauvan syntymän jälkeen yhä enemmän aikaa ja sitäkin kautta tutustunut Espanjaan yhä perusteellisemmin. Ehkä vielä jonakin eläkevuotenani kirjoitan aiheesta pseudososiologisen tutkimuksen, mutta sitä odotellessa listasin raa'asti Espanjan hyviä ja huonoja puolia. Ajatus syntyi, kun olin (turhaan) odottelemassa erästä ystävääni. On siis helppo arvata, mistä lista alkaa...

Espanjan huonoja puolia

1. Ihmisten tolkuton epäluotettavuus. ("Hei mahtavaa, tavataan perjantaina!"; eikä kukaan kuitenkaan koskaan ilmesty paikalle.)

2. About kaikkeen asumiseen liittyvän kelvottoman huono suunnittelu. (Esimerkkejä olisi loputtomasti: asuntomme seinästä irtosi pala, toisesta nurkasta taas löytyi outo putki josta valuu sisälle aika ajoin jotakin skeidaa. Kaikki on tuhottoman huonosti eristettyä.)

3. Sekundameininki. (Espanjalaiset kuluttavat loputtomasti rahaa lyhyen tähtäimen muovisiin ratkaisuihin, jotka hajoavat melkein heti, joita ei voi pestä koneessa, jotka eivät sovi yhteen minkään muun kanssa, etc. etc. Vauvamme on saanut lahjaksi miljoona polyesterisukkaa ja kiinalaiskaupan kylpyankkaa, jotka vaihtaisimme kaikki mieluusti yhteen laadukkaaseen tavaraan.)

4. Kemikaalit ja saasteet. (Okei, Suomessakin on teollista pullaa, mutta täällä sitä on supermarketissa metritolkulla. Luomua on ihan mahdottoman vaikea löytää. Varsinkin huonolla säällä kaupungin ylle myös levittäytyy ihastuttava saastepilvi, mistä tulikin mieleeni että espanjalaisten autovimma ansaitsisi oman kohtansa.)

5. Katolisuuden haamu. (Moni nykyespanjalainen ei ole enää varsinainen practicante, mutta silti uskontoon vedotaan vähän siellä täällä. Äärimeininkiä on loputtomasti: ei kuukautta ilman äärioikeiston ja superuskovaisten mielenosoituksia, joissa heilutellaan kuvia kuolleista sikiöistä tai vaaditaan homoja takaisin kaappiin.)

6. Suku rulaa. (Älä usko lääkärin neuvoihin, älä usko ilmastoasiantuntijan analyyseihin, älä usko omiin tuntemuksiisi, sillä kyllä äiti kuitenkin tietää nämä asiat parhaiten!)

7. Kukaan ei kuuntele. (Ainakin ulkomaalaisen täytyy olla todellinen Cervantes ja mielellään kovaääninen sellainen, jotta häntä kuunneltaisi. Välillä tuntuu siltä, että espanjalaiset harvoin odottavat edes suunvuoroa päästäkseen puhumaan.)

8. Valtio ei toimi. (...tai vain hyvin harvoissa yhteyksissä. Siitä päästäänkin lahjontaan, julmaan luokkayhteiskuntaan ja siihen, että julkinen sektori on täällä aivan sairaan tyly. Vauvan rokottaneet ihmiset ovat luultavimmin Francon yksityisiä sairaanhoitajia, tai jotakin sinnepäin.)

9. Kulutushysteria. (Ihmiset haluavat ostaa, ostaa ja ostaa. Kaiken pitää olla uutta - mieluummin kymmenen uutta huonolaatuista juttua kuin se yksi hyvä. 2nd hand -meininki on pelkästään alkoholisteille, marihuanantuoksuisille rastahipeille ja maahanmuuttajille. On häpeällistä kertoa, että joku on ostettu kirpputorilta.)

10. Palvelukulttuuri. (Siis se, että meille ei edelleenkään ole tulossa siivoojaa, vaikka kaikkien mielestä olemme aivan hulluja kun siivoamme itse vaikka joku puolalaisressukka tekisi sen orjapalkalla.)

Espanjan hyviä puolia

1. Halvat hedelmät. (Tämä voi tuntua turhalta, mutta ken näkee 0,99 euron avokadot, ymmärtää.)

2. Sesonkituotteet. (Appelsiineja joulukuussa, viinirypäleitä tammikuussa, mansikoita helmikuussa... horchataa ja gazpachoa vain kesällä, lämmintä lientä ja paistettuja pullanpalasia vain talvisin. Espanjassa osataan ottaa ilo irti sesongin parhaista jutuista ihan eri tavalla kuin Suomessa.)

3. Homojen oikeudet. (Täällä armeijan upseerikin meni miehen kanssa naimisiin ja komeasti menikin. Jopa tavismummot tuntevat jonkun homoseksuaalin tai sukupuolensa vaihtaneen, ja sateenkaariväki on paljon näkyvillä mediassa, mainoksissa ja katukuvassa.

4. Gentle(wo)manit. (Muistan ikuisesti, kuinka saavuin viime vuonna Espanjasta Suomeen ja jouduin vaihtamaan työhuonetta. Vanhassa työhuoneessani istui kaksi pellavapäistä, pullanaamaista poikaa, jotka mulkoilivat tympeinä, kun raahasin ja potkin eteenpäin kirjalaatikoita. Ei tapahtuisi Espanjassa, jossa ovet avataan, hyvät huomenet toivotetaan ja vaunujen kanssa autetaan!)

5. Hetkessä eläminen. (Espanjalaiset todella osaavat ottaa ilon irti mistä tahansa. Ei paljon haittaa, jos huomenna on työpäivä tai aikainen herätys tai rahat loppu tai vaimo jätti. Toinen caña, kiitos!)

6. Rahalla saa. (Kuulostaa karulta, mutta Espanja on niin suuri maa - ja niin valtava kulutusyhteiskunta - että mitä tahansa kyllä löytyy. Luulin kauan ettei mistään löydä ruisjauhoja, kaurahiutaleita, smoothieita, äitiysjoogaa, kantoliinoja, kestovaippoja, pohjoismaisia elokuvia, amerikkalaisia meikkejä... kaikkea kuitenkin on, kunhan jaksaa kaivella, lopuksi kuvettaan.)

7. Aito kaupunkikulttuuri. (Täällä on ihan eri tason kaupunkielämää kuin missään Suomen kaupungissa, oli siellä sitten mikä kulttuurivuosi tai Taiteiden yö tahansa. Edellytys on ehkä se, että anonyymi urbaani elämä kaiken kaikkiaan on mahdollista; silti luulen, että villi Madridin ilta on paljon velkaa jopa keskiajan meiningille.)

8. Lapset kaikkialla. (Hahaa, tätä en olisi ennen listannut... nyt kuitenkin huomaan, että on suunnattoman kätevää että Iriksen voi ottaa minne tahansa, mihin kellonaikaan tahansa: kukaan ei katso paheksuen tai ihmetellen. Uusi tupakkalaki astui juuri voimaan, joten kaupunkielämä lapsen kanssa on suorastaan ihanaa.)

9. Kaiken saa anteeksi. (Tämä taitaa olla käänteinen alaluku edellisen osion viitoskohdalle. Tiettyjen raamien puitteissa täällä voi tehdä ihan mitä tahansa - vaihtaa sukupuolta, myöhästyä kolme tuntia, oksentaa ruokapöytään, sanoa vihaavansa tarjolla olevaa ruokaa - eikä kukaan loukkaannu tai nihkeile.)

10. Ylpeys. (Aluksi tämä piirre ärsytti, mutta nyt ymmärrän miten olennainen osa se on jonkinlaisen perusonnellisuuden kannalta. "Hei, soitin tässä vaan kertoakseni että sain uuden työn/että ostin aika kalliin asunnon/että kaikki menee hyvin", täällä kuulee usein. Eikä espanjalainen mieti kaiken aikaa, mitä muut hänestä ajattelevat...

11. Ruokakulttuuri. (Tulihan se sieltä! Espanjaa ei ehkä vielä pidetä kulinarismin huippumaana, mutta ehkä jonakin päivänä yleiseen tietoisuuteen singahtaa se tosiasia, että täällä on mahtava paikallinen keittiö - tai itse asiassa miljoona paikallista keittiötä. Galician pienet tuliset paprikat, Andalusian pan tumaca, Valencian paella, rakastan teitä kaikkia!)

Hahaa, tiukan kilpailun jälkeen näyttää siltä että Espanja pysyy edelleen pinnalla. Siitäkin huolimatta, että kärvistelin La Latinassa puoli tuntia tapaamista odotellen!