Takaisin auringon alle

Madre mía, blogia ei ole pariin viikkoon päivitetty. Ehdin saada aiheesta jo hyväntahtoisia moitteita, mikä on aina hyvä syy kirjoittaa lisää.

Suurin syy hiljaisuudelleni oli viime viikon Helsingin-reissu: jee, seitsemän päivää täynnä täyteen pakattuja aikatauluja, apurahapapereiden lähettämisiä, tapaamisia, kirjastokirjojen palauttamisia (kaikkein kriittisin pino unohtui olohuoneen pöydälle) ja niin edelleen. Ja tietenkin myös reilu annos niitä paria asiaa, joita täällä kaikkein eniten kaipaan - teitä kaikkia ihania tyyppejä, ruisleipää ja Fizzin kuivaa omenasiideriä. (Ja Karhua, mutta Mahou on kyllä aika samanlaista.)

Jo viikko ehti kirvoittaa melkoisesti eroja näiden kahden Euroopan ääripään välillä. Suomessa oli vielä lunta (Mikkelissä hanget hohtivat raastavan kirkkaassa kevätauringossa) ja täällä on hallusinatoriset +20 astetta melkein joka päivä, se jo tiedettiin. Talvisaappaista ballerinoihin ja niin edelleen. Kaikkein eniten hämmästytti silti se kuuluisa mentaliteetti, jonka huomasin vasta näin nopeilla paikanvaihdoksilla. Helsingissä kaikki näytti hiukan apeammalta ja anteeksipyytävämmältä, kuulumisia kysyessä saa oikeastaan tilityksen, ihmiset aloittavat jatkuvasti lauseensa "eihän sua haittaa jos" eivätkä kehtaa heti kertoa hyviä uutisiaan. Taloyhtiön sääntöjä noudatetaan, bussin aikataulu pitää. Täällä taas nauretaan ja rehvastellaan mutta ei toisaalta uskalleta mennä kovin syviin syövereihin. Ja toisaalta tehdään mitä ikinä huvittaa. En edes mene bussiaikatauluihin ja totean vain, että kun viimeksi ujona kuikuilin ikkunasta ja mietin kehtaisiko mattoja tomuttaa suoraan kadulle, viereisestä ikkunasta työntyi esiin vanhan mummon käsi, joka tuskin näkyi valtavan pölypilven alta. Täällä ketään ei kiinnosta, onko joku sallittua vai ei. Toisaalta näin itsellekin ropsahtaa aimo annos vapautta: jos ei huvita lähteä baariin, voi tekstata toiselle varttia ennen tapaamista, että nyt ei oikein huvitakaan. Kokeiltu on, molemmin päin! Ketään ei haittaa, joku lähtee kuitenkin.

Ja sitten vielä viimeinen ero, koska minua huvittaa aina mennä baariin. Aikataulut! Kello on nyt 20.08, ja olen vasta tekemässä lähtöä ravintolaan, joka on kaupungin toisella puolella.