Viimeistään maanantaina (kun arki alkaa, niinpä niin...) vaivuin kuitenkin lähes koomiseen epätoivoon, koska mikään ei toiminutkaan niin kuin olin suunnitellut. Lähikorttelin aamiaiskahvilasta ei saanut soijamaitoa, mikä olisi tietenkin pitänyt arvata, siitä ei kannata edes valittaa. Palasin kotiin suihkuun ja nautin täydestä sydämestäni niistä kahdesta minuutista lämmintä vettä, jotka oikutteleva varaaja minulle soi. Bussimatka yliopistolle kesti varmaan 45 minuuttia, koska pahuksen laiskat ja epäekologiset espanjalaiset kruisailevat autoillaan joka paikkaan ja tukkivat entisestäänkin täyteen parkkeeratut kadut. Lounaan söin yliopiston henkilökunnan ruokalassa, joka on erityinen löytömme: siellä on tarjoillaan ennenkuulumatonta ihmettä nimeltä "menú vegetariano". Kaikessa on yleensä ykkösinhokkejani munaa ja majoneesia, tällä kertaa alkuruoaksi oli pastasalaattia tölkkivihanneksilla ja munanpalasilla, pääruoaksi taas friteerattuja juustopyöryköitä ranskalaisilla. Kaipasin Unicafén mauttomia kasvishöystöjä niin että melkein itketti. Jos muutan joskus Espanjaan ja työtilanne on heikko, teen oman SuperSizeSpain-dokkarin!
Aamiaiset täällä kuitenkin yleensä palauttavat hyvälle tuulelle, kuvia siis niistä! Kaikkein parasta on tietenkin pan con tomate:
Madridilaisten oma ykkössuosikki on nimeltään "porras": nämä paistetut munkkitaikinatangot pitävät hereillä iltapäivään asti!
Täällä on junttimaista juoda café con lecheä lasista, eikä kukaan usko että Suomessa lasissa tarjoiltava kahvi on trendikästä.
Oma huippuvarusteltu keittiö: pähkinöitä, omenoita, avokadoja (huom. avokadojen valtava määrä: täällä paikalliset avokadot maksavat vain 1,99 e/kilo!) sekä valtava kulho itse poimittuja appelsiineja. Puristan lasillisen mehua joka aamu!
3 kommenttia:
Kiva blogi! :)
Ah, värejä, valoa, laiskottelua! Kaikkea sitä puuttuu täältä. Pitäiskö mun tulla sinne hermolomalle?
Tänne vaan! Espanja parantaa hermot kuin hermot! :)
Lähetä kommentti