Puoli Suomea Espanjassa

Hassu olo keskellä kahta vierailua: eilen lähti perheeni (kunnioitettavat viisi henkeä) jota paimensin pitkin Madridin katuja kuin lammaslaumaa, huomenna tulee AK, jonka kanssa yritän kiertää hiukan eri reittejä etten aivan kyllästyisi näkemään kaupunkia turistin silmin. Ei silti, aloin viihtyä la familian (niin kuin viimekeväisen vierasliudan) kanssa niin hyvin, että kun tänä aamuna ei tarvinnutkaan enää rynnätä Callaolle kello 10.30:ksi ja kiertää sen jälkeen katuja, kauppoja ja kahviloita koko päivä aina yömyöhään asti, tyhjyys suorastaan valtasi mielen. On niin kivaa saada vieraita ja samalla pieni tuulahdus kotoa, parhaassa tapauksessa vähän karjalanpiirakoita ja karpalomehuakin.

Perheen visiitti täällä todensi monta omaa tuntemustani suomalaisena Espanjassa -fiiliksestä: vaikka kaikki viisi olisivat olleet kuinka sliipattuja ja smalltalkaavia, jonkun sosiaalinen itsetunto laahasi aina maata: ollaankohan me tarpeeksi siistejä tällaiseen paikkaan... mitähän ne näistä meidän kurjista lahjoista ajattelee... mitähän toi tarjoilija siitäkin sanoo jos nyt tilataan tätä ja tätä. Jos yhden asian olen täällä oppinut, niin sen, ettei ketään kiinnosta. Välillä se on turhauttavaa ja joskus jopa loukkaavaa, mutta useimmiten aivan uskomattoman vapauttavaa. Suomessa kyllä jaksetaan kytätä ja kritisoida, laskea montako tuoppia se ja se joi ja pohtia miten ne ja ne noin ja noin pukeutuivat, mutta täällä transvestiitti kulkee käsi kädessä koukkuselkäisen äitinsä kanssa (suoraan kuin Almodóvarin leffasta, tiedän), ja kadunlakaisija viheltelee heille yhtä ystävällisesti kuin muillekin Gran Víaa ylittäville. Ja voitte uskoa, että pystybaarien tarjoilijat lyövät cañat tiskiin yhtä ärsyyntyneeseen tyyliin ihan jokaisen nenän edessä.

Lopuksi vielä otos reissun suuresta kohokohdasta, illallisesta perheen kesken: suomalainen puoleni ehti monta kertaa hermoilla, kuinka epätoivoisesti kielimuurin yli yritettäisi kurottaa, kuinka väkinäisiä poskisuudelmat olisivat, kuinka järkyttyneitä Suomen tyypit olisivat paellasta kurkistavista molluskoista ja kuinka armottomasti Espanjan tyypit katsoisivat heidän yrityksiään selättää langostat ja muut. Onneksi espanjalainen puoleni huomasi viimeistään toisen cavapullon kohdalla, että huolehtiminen oli turhaa!